Ajatuksia syksystä

Kultaiset syksyn päivät ovat lyhyitä, syksyn sateet ovat pian tulossa.

Raikas ilma. 

Sinitaivas. 

Aurinko hyväilee.

Mutta yhtäkkiä tuuli puhalsi ja metsä kahisi, koivut kuiskivat, männyt narisevat voimakkaine latvoineen. Mistä sinä puhut, syysmetsä? Ehkä sanot hyvästit aurinkoiselle kesälle, kultaisille syksyn lämpimille päiville?  Mitä koivun, vaahteran, haavan lehdet kuiskaavat, pyörivät hitaaseen tanssien ja putoavat maahan peittäen sen monivärisellä matolla?  Metsä on ruskea, puut puhuvat, jättäen hyvästit vielä lämpimälle auringolle, siniselle taivaalle, etelään lentäville lintuparville.

Hyvästi aurinkoiset päivät, kesäsateet, metsän kukat, yrtit.

Metsä on pian tyhjä, puut pudottavat vaatteensa.  Siitä tulee paljas, tyhjä.  Linnut lähtevät pitkälle matkalle. Ja metsä on meluisa, valmistautuu kylmään ja lumiseen talveen.

  ... mitä kävelyllä mennyt iäkäs ajattelee, muistaa lapsuutensa?  Nuoriso?  Mitä he ajattelevat iloisen nuoren koiran katsomisesta.  …