Missä tapahtuu: Esperi Hoivakoti Sylvianna, Kangasala

27

huhtikuu

2022

Kansallinen veteraanipäivä

"Oi maamme, Suomi, synnyinmaa, soi, sana kultainen!
Ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä rantaa rakkaampaa,
kuin kotimaa tää pohjoinen, maa kallis isien!"
Oi kallis kotimaa

27.4.2022 on aika jälleen vetää lippu salkoon ja juoda juhlakahvit kansallisen veteraanipäivän kunniaksi.

Saimme osallistua kotimme pitkäaikaisen asukkaan Helmi "mummun" kanssa Esperin valtakunnalliseen haastatteluun, jossa Helmi pääsi kertomaan yli 100-vuotisesta elämän taipaleestaan tähän mennessä:

​Kangasalan Esperi Hoivakoti Sylviannassa asusteleva ihastuttava Helmi tunnetaan hoivakodissa lempinimellä "mummu". Helmi-mummu täytti tänä vuonna 100-vuotta. Mitähän kaikkea tuohon sataan vuoteen on mahtunut? 

Helmi syntyi Kurussa Keihäsjärvenkylässä 29.3.1922. Hän oli perheen seitsemästä lapsesta nuorin. Helmi muistelee lapsuuttaan lämpimästi hymyillen. "Lapsuuteni oli niin hyvä. Parempaa ei olisi voinut olla. Kaikki toimi hyvin, eikä minua koskaan sivuutettu. Teimme aina asioita yhdessä", Helmi tuumaa. 

"Perheessämme oli neljä poikaa ja kolme tyttöä. Vanhempamme pitivät huolen, että me lapset osallistuimme myös maatilan ylläpitoon. Asiat hoidettiin kuitenkin aina sulassa sovussa", Helmi jatkaa. 

Sodasta jäi niin huonoja kuin hyviäkin muistoja 

Sodan alettua Helmi toimi maatilan pidon ohella Lottajärjestössä ja kotirintamalla ilmavalvontatehtävissä. "Mielestäni Lottajärjestössä työskentely sujui hyvin, koska asiat tehtiin hyvin yhteistyössä. Aamusta iltaan ja illasta aamuun meillä oli samat tehtävät hoidettavana ja niistä pidettiin kiinni. Lottajärjestössä sain myös paljon hyviä ystäviä ja heistä tuli minulle rakkaita", Helmi kertoo. 

"Sota-aikana oli tunne, että vihollinen on voitettava keinolla millä hyvänsä. Suomalaisella sisulla teimme päivittäin asioita sen eteen." 

Helmi menetti sodassa kaksi veljeään: Heikin 24.7.1941 ja Arvon 24.10.1941. Hän edelleen säilyttää huoneensa seinällä molempien veljien valokuvia. Erityisesti noin vuoden Helmiä vanhempi veli Arvo oli hyvin läheinen ja rakas Helmille. 

Veteraanipäivä herättää Helmessä ristiriitaisia tuntemuksia. "Sodasta jäi niin huonoja kuin hyviäkin muistoja. Veljien kaatuminen sodassa on tietenkin surullinen asia, mutta onneksi ikävistä muistoista on selvitty", Helmi sanoo. 

"Mieheni Heikki oli paras ystäväni" 

Sodan päätyttyä Helmi oli 23-vuotias. Hän meni pian sodan päättymisen jälkeen naimisiin etulinjassa palvelleen Heikki Nurmen kanssa. Pariskunnalle syntyi kuusi lasta, joista toiseksi vanhin syntyi jouluaattona kuolleena. Tämä järkytti nuortaparia.  

Surullisten koettelemusten jälkeen Helmin ja Heikin yhteinen taival jatkui kaikesta huolimatta lasten kanssa Kangasalla, jonne Nurmet muuttivat 1967. Parin vuoden päästä muuton jälkeen, Heikki nukkui pois vakavan sairauden takia. "Mieheni Heikki oli paras ystäväni", Helmi sanoo. 

Positiivinen asenne on vienyt häntä eteenpäin 

Vaikka sataan vuoteen on mahtunut monia ylä- ja alamäkiä, niin yksi asia ei muuttunut – Helmin positiivinen elämänasenne. Se loputon hyväntuulisuus ja kiitollisuus, joka tästä mummusta päivittäin paistaa, saa jokaisen Sylviannan hoitajan hyvälle tuulelle kerta toisensa jälkeen. 

"Olen kiitollinen taivaan Isälle, jotta hän on jaksanut Helmi-mummua viedä eteenpäin – ehkä joskus jopa oikealle ja vasemmallekin", Helmi hymähtää. 

"Eläkää sovussa ja arvostakaa vapaata isänmaata. Muistakaa myös sanat koti, uskonto ja isänmaa niin siitä koituu teille siunausta ja hyvää." 

Haastattelun lopuksi Helmi aloitti Lippulaulun hyräilyn ja kauniisti vienolla äänellään lauloi kappaletta.

100 vuotta eikä suotta

Viimeisimmät kuulumiset: Esperi Hoivakoti Sylvianna, Kangasala

Lokakuun tapahtumia Sylviannassa
11.11.2022

Lokakuun tapahtumia Sylviannassa

Lokakuussa olemme viettäneet yhdessä erilaisia tapahtumia joka viikko. Asukkaiden kanssa on ollut muun muassa muisteluhetkiä, leipomista ja vietetty yhdessä sadonkorjuujuhlaa.
Retkeilyä syyskuulta
28.9.2022

Retkeilyä syyskuulta

Syyskuussa kävimme asukkaiden kanssa retkellä automuseossa ja laavulla makkaranpaistossa, sekä ulkoilleet aina sään salliessa omassa pihapiirissä.