Missä tapahtuu: Esperi Hoivakoti Haapalehto, Oulu
17
toukokuu
2022
17.5.22 Vietetään maailman leivontapäivää
"Työnnän pullat uunihin, vedän valmiit takaisin.
Näen piipusta, kun savu kohoaa.
Leipuri Hiiva,
Hän asuu Kumputiellä. Hän kaikki kakut leipoi siellä.
Näen piipusta, kun savu kohoaa."
Näen piipusta, kun savu kohoaa.
Leipuri Hiiva,
Hän asuu Kumputiellä. Hän kaikki kakut leipoi siellä.
Näen piipusta, kun savu kohoaa."
Viimeisimmät kuulumiset: Esperi Hoivakoti Haapalehto, Oulu
29.2.2024
Helmikuun kuulumisia
Helmikuussa meillä on riittänyt touhua ja tapahtumia. Kuukausi on mennyt hujauksessa. Odotamme jo kevään saapuvaksi , onhan huomenna jo maaliskuu. Tänään kuukausi päättyy karkauspäivään ja meille saapui ihanat kaverikoirat omistajansa kanssa. Ja puolessa välissä kuuta vietimme myös ystävänpäivää! Sopivasti saimme siis tälle kuuta vielä koiraystävämme vierailemaan .
16.1.2024
Meidän alkuvuosi
Me olemme ottaneet uuden vuoden vastaan rennoissa tunnelmissa ja odotammekin jo kovasti tulevaa kevättä ja kesää!
10.12.2023
Tervetuloa Joulukuu
Tähdet pienet tuikahtaa,
meiltä huolet poistaa.
Revontulet hulmuaa,
valo meille loistaa.
Tähdet maata katselee,
loimu yötä valaisee,
meille uuden riemun suo,
joulun ihmisille tuo.
meiltä huolet poistaa.
Revontulet hulmuaa,
valo meille loistaa.
Tähdet maata katselee,
loimu yötä valaisee,
meille uuden riemun suo,
joulun ihmisille tuo.
15.11.2023
Vuoden ensimmäiset piparit
'' Pipareita uunissa paistetaan.
Kohta niitä hieman maistetaan.
Päällä on touhu ja tohina.
Käy kaikilla kova kohina.
Onhan kohta jo joulu.
Päättyi työ ja koulu.
Loppui kiire ja juoksu.
Leijui uunista piparin tuoksu. ''
Kohta niitä hieman maistetaan.
Päällä on touhu ja tohina.
Käy kaikilla kova kohina.
Onhan kohta jo joulu.
Päättyi työ ja koulu.
Loppui kiire ja juoksu.
Leijui uunista piparin tuoksu. ''
8.11.2023
Päiväkotilasten vierailu
''Minun ystäväni on kuin villasukka, joka talvella lämmittää.
Minun ystäväni on kuin niitynkukka, joka saa minut hymyilemään.
Ota kädestä kiinni, tule kanssani rantaan, vien sinut katsomaan.
Kuinka aurinko laskee puiden taakse, ja saa
taivaan punertamaan.
Minä olen vielä pikkuinen, ja siksi tahtoisin. Oppia tän´
maailman, paljon paremmin.
Ja kun mä sitten joskus, olen aikuinen. Niin toivon että
oppimasta koskaan lakkaa en. ''
Minun ystäväni on kuin niitynkukka, joka saa minut hymyilemään.
Ota kädestä kiinni, tule kanssani rantaan, vien sinut katsomaan.
Kuinka aurinko laskee puiden taakse, ja saa
taivaan punertamaan.
Minä olen vielä pikkuinen, ja siksi tahtoisin. Oppia tän´
maailman, paljon paremmin.
Ja kun mä sitten joskus, olen aikuinen. Niin toivon että
oppimasta koskaan lakkaa en. ''
3.11.2023
Oman elämänsä sankari
Eilen saimme kovalle työllemme kunniallisen päätöksen, kun paljastimme asukkaista tehdyt sankaritaulut heille ja heidän omaisilleen yhdessä projektin alkuunpanijana toimineen ihanan vapaaehtoisemme Irjan kanssa. Sankaritaulut on tehty asukkaista yhdessä asukkaan, hänen omaisten ja omahoitajan kanssa.
Taulut kertovat oman elämänsä sankarista joka paneutuu asukkaan elettyyn elämään. Tämä antaa ihan uudenlaisen tutustumiskulman asukkaaseen ja toimii myös hyvänä kommunikaatiokeinona asukkaan kanssa. Tämä taulu jää myös muistoksi omaisille jälkeenpäin.
Taulut kertovat oman elämänsä sankarista joka paneutuu asukkaan elettyyn elämään. Tämä antaa ihan uudenlaisen tutustumiskulman asukkaaseen ja toimii myös hyvänä kommunikaatiokeinona asukkaan kanssa. Tämä taulu jää myös muistoksi omaisille jälkeenpäin.