Esperi Hoivakoti Teppola, Oulu

Kun uusi vuosi on aluillaan, on ajankohtaista miettiä toiveita alkaneelle vuodelle.

Hoivakoti Teppolassa arki on eläväistä elämää, mutta myös elämän rajallisuus on osa arkeamme.

Loppuviikosta suuntasimme ajatuksiamme välittämiseen täällä hoivakoti Teppolassa. Virallista välittämisen päivää vietetään tänä vuonna 25.11.2022.

Kuluneella viikolla olemme nauttineet yhteisistä laulutuokioista, lukuhetkistä ja ulkoilusta sään salliessa. Lisäksi käänsimme ajatuksia mielenterveyteen.

Hoivakoti Teppolassa työskennellään äidistä tyttäriin.

Palaamme tänään ajassa hieman taaksepäin ja muistelemme viime viikkoa. Hyvät kelit saivat meidät täällä hoivakoti Teppolassa rantautumaan ulos viime viikolla useampaan otteeseen. Lisäksi musiikin tärkeys arjessamme on korostunut.

Kuun vaihteessa ja heinäkuun alkutaipaleella saimme (jouduimme) kovan helleaallon keskelle. Helleaalto hiljensi hoivakotimme arkea hetkeksi. Viimein helteet kuitenkin väistyivät, ja iloksemme pääsimme paikalliseen kotiseutumuseoon retkelle kahvittelemaan.

Tärkeä osa hoitajien työtä hoivakoti Teppolassa on asukkaiden lämmin, yksilöllinen ja ihmisarvoa kunnioittava kohtaaminen ja hoitaminen. Näitä tärkeitä taitoja ovat hoitajamme saaneet menneen talven ja kevään aikana opetella validaatiokoulutuksessa.

Kuten jo alkuviikosta asiaa sivusimme, olemme me täällä hoivakoti Teppolassa "painineet" viime viikkoina salakavalan Koronan kanssa. Arki on ollut todella erilaista kuin yleensä, olemmehan tottuneet olemaan asukkaidemme kanssa yhteisissä tiloissa päivittäin. Nyt elämä on ollut paljon hiljaisempaa asukkaiden osalta, monet ovat pysytelleet omissa huoneissaan koronan vuoksi. Kokosimme hieman mietteitä ja tuntemuksia "koronaviikkoihin" liittyen.

"Itseänsä paremmasta seurasta eläkkeelle ", näin hoitajamme Arja totesi, kun jää pian lomalle ja eläkkeelle. Jäähyväisiä emme pitäneet, sanoimme vain näkemiin. Toivomme näkevämme Arjaa vielä tulevaisuudessa keikkatöissä asukkaiden ja työntekijöiden ilona.

Viimeviikon sunnuntaina juotiin isänpäivän tapoihin kuuluvasti leivoskahvit ja luettiin runoja meidän talon isännille.

Tällä viikolla on ollut monenlaista tekemistä tarjolla; virsipiiri, lukupiiri, taidepiiri ja monia muitakin touhukkaita hetkiä. Koiravieraskin kävi rapsuteltavana.

Kuolema on vanhustyössä melko tuttu asia ja toisinaan myös toivottu ja odotettu, mutta aina pysäyttävä hetki hoitajillekin. Kuten hoidossa aina, pyrimme toteuttamaan saattohoidon yksilöllisesti asukkaan ja omaisten toiveita kunnioittaen. Saattohoito on osa arkea, ja koemme, että on etuoikeus olla saattamassa viimeiselle matkalle.

Hiljattain saimme olla saattelemassa pitkäaikaista asukastamme rajan tuolle puolen. Viimeiset päivät ja hetket jäivät merkittävinä mieliimme. Sai olla läsnä, kun kaikki hiljaa hiipui pois. Saimme kauniita hetkiä sydämiimme muisteltavaksi. Lauloimme käsi kädessä lauluja, joita niin monet kerrat olemme yhdessä laulaneet kuluneiden vuosien aikana. Annoimme luvan lähteä, toivotimme hyvää matkaa.

Kuolema voi olla loputtomuudessaankin merkittävä ja voimaannuttava kokemus hoitajille.

Meillä on ollut ja on edelleenkin paljon nuoria osaajia niin työssäoppimassa kuin kesätöissä. Seuraavassa Jasminin ajatuksia meiltä.