Esperi Hoivakoti Teppola, Oulu

Teppolassa päivät ovat olleet tekemistä ja elämää täynnä. Milloin on jumpattu, milloin on kuunneltu kiinnostavia tarinoita lukupiirissä.

Kirjojen ja lehtien lukeminen on mukavan leppoista ajanvietettä. Asukkaidemme tekemän katselukirjan ja muidenkin lehtien kuvat virvoittavat mukavia keskusteluja yhdessä.

Lukeminen on oivallinen viriketuokio ikäihmisille. Useimmiten se on suhteellisen nopea ja helppo virike toteutettavaksi. Sen ääreen saa asukkaita mukavasti "kiinnitettyä" ja rauhoitettua.

Kesäaika päättyy, siirrymme pian talviaikaan.
Sen myötä olemme viikolla muistelleet niin kesäisempiä muistoja, kuin talveenkin liittyviä asioita.
Hoitaja luki asukkaillemme maatilaneläimistä kertovia tarinoita. Tämä kirvoitti monet mukavat muistot asukkaidemme mieliin. Kyllä hymyt olivat herkässä, kun muistelimme kuinka lehmät ja hevoset pääsivät kesälaitumille ja kirmasivat vihreälle innoissaan. Tästä oli monilla asukkailla omakahtaisia kokemuksia ja muistoja. Kertoipa Kauko myös sen kuinka hän oli mennyt lypsylle mukaan, eikä se asia ollutkaan hoitunut aivan oppikirjojen mukaan. Siinä rytäkässä lehmä oli potkaissut lypsysankonkin kumoon. Katsoimme vielä hevostenhoitoon liittyvän videon muisteloiden päätteeksi. Monille asukkaillemme eläimet ovat kuuluneet elämään nuoruus- ja lapsuusvuosina, niistä on monenlaisia muistoja. Nämä muistot ovat mielessä myös kohti talvea mentäessä.

Loppuviikosta muistelimme talvea ja siihen liittyviä harrastuksia. Hiihto ja luistelu olivat olleet monelle mieluisia harrastuksia talviaikaan. Toki hiihtäen oli kuljettu myös esimerkiksi kouluun, eli aina ei voi vain pelkästä harrastuksesta puhua. Aili muisteli, kuinka oli ollut järven jäällä äitinsä kanssa luistelemassa lapsena. Pääsipä jälleen Kauko kertomaan omia muistojaan; hän kertoi kuinka oli noin 15-vuotiaana rakentanut jääkelkan. Siinä oli ollut terät kuin luistimissa, vain vähän isommat. Masto ja purje olivat myös olleet, jotta kelkka pääsee hyvin kulkemaan merijäällä. Yksi ihminen oli mahtunut kyytiin istumaan, toinen oli ollut seisallaan kelkan perällä. Kelkkailu jäällä oli ollut mukavaa siihen asti, kunnes Kaukon kaveri oli ohjannut kelkan railoon; railoon mennessä Kauko löi päänsä kelkan mastoon niin että kuhmu tuli, itse kelkka meni rikki. Kertoman mukaan kelkkailu loppui siihen, eikä uuttakaan jääkelkkaa enää Kauko rakentanut.

Minna-hoitaja on soittanut pianoa ja laulattanut asukkaita kuluneella viikolla. Tänään viikkomme kruunaa vielä lokakuun syntymäpäiväkakkukahvit. Lokakuussa syntymäpäiviä viettävät ; Anja, Niilo, Aino, Seppo ja Seija.
Tästä on hyvä jatkaa ja siirtyä kohti talviaikaa.

Syksy on sadonkorjuun aikaa, jolloin juurekset ja peruna viedään kellariin ja marjat pakastetaan tai säilötään hillona. Tänään meillä tehtiin asukkaiden kanssa "huuppaa" eli puolukkasurvosta. Puolukat poimitaan, puhdistetaan, lisätään sokeria ja survotaan. Arja hoitaja oli kerännyt puolukat miehensä kanssa ja emännät saivat puhdistaa ja survoa ne. Tuttua puuhaa. Arja lupaa, että asukkaat saavat survoksen syötäväkseen Ainon kysyessä kenelle nämä puolukat menee. Aino oli jo aamupuuron päällä syönyt tuoreita puolukoita. "Kiitos poimijoille!" rouvat kiittelivät Arjaa yhteistuumin.