Esperi Hoivakoti Teppola, Oulu

Viikkomme hoivakoti Teppolassa on ollut jälleen tekemisen täyteinen ja aktiivinen.

Lauantaina 5.11. vietimme jälleen Pyhäinmiesten päivää eli Pyhäinpäivää, jolloin hautausmaat täyttyivät kynttilöistä ja muisteltiin poisnukkuneita läheisiä ja rakkaita. Viikon useampana päivänä kaikki halukkaat asukkaamme pääsivät Oulunsalon hautausmaalle sytyttämään kynttilän. Muistelimme myös lauantaina vuoden aikana kuolleita asukkaitamme. Muistopöydälle tehtiin edesmenneiden asukkaiden nimikyltit ja sytytettiin kynttilä. Hoitaja luki vuoden aikana kuolleiden asukkaiden nimet, laulettiin tuttuja hengellisiä lauluja sekä luettiin Paimenpsalmi.

Kansainvälistä nallepäivää vietettiin 27.10. Silloin myös Teppolassa vierailevat nalle- ja pehmoeläimet saattoivat esittäytyä talomme asukkaille. Nalle pieni nappisilmä toivotti hyvät huomenet heti aamutuimaan aamiaiselle saapuville vanhuksille. Kissa Kirnauskis ja Kalle kani puolestaan juttelivat mukavia ja innostuivat kertomaan vanhoja, suomalaisia eläinsatuja. Hymy oli herkässä ja useampi vanhus oli heti leikissä mukana pilke silmäkulmassa. Nallepäivän ajatuksena oli ilahduttaa vanhuksia ja tuoda hieman leikkimieltä pimeneviin päiviin niin vanhuksille kuin hoitajillekin.
Monilla talomme asukkaista on ollut kotieläimiä ja osalle vanhuksia esim. koira tai kissa on ollut hyvin rakas. Pehmoeläin voi toimia oikean eläimen korvikkeena. Pehmeää koiraa tai kissaa on kiva paijata ja silittää sekä sille voi jutella. Kyllä vanhuskin saa kokea mielihyvää pehmoeläimestä. Se voi muistuttaa lapsuuden tai aikuisuuden lemmikkiä ja varsinkin kun muisti on mennyt ja toimintakyky hiipunut, voi pehmoeläin tuoda turvaa ja iloa elämään.

Hoivakoti Teppolassa asuu 45 ikäihmistä, joista jokainen on oma, yksilöllinen persoonansa. Jokaisella asukkaalla on takana elettyä elämää ja omat mielenkiinnon kohteet, jotka näkyvät yhä vielä tänäkin päivänä heidän elämässään ja arjessaan.

Arkemme on usein kiireistä täällä hoivakoti Teppolassa, mutta koitamme kiireenkin keskellä järjestää asukkaillemme mieleisiä virikkeitä. Nämä hetket antavat paljon iloa ja voimaa, niin asukkaillemme kuin meille työntekijöillekin.

Me täällä hoivakoti Teppolassa olemme jo innoissamme keväästä. Odotamme kovasti, että pääsemme terassille ja parvekkeelle auringosta nauttimaan. Alakerran terassikin on jo mukavasti sulanut, mutta harmiksemme keli ei tänään suosinut koleuden ja sateen vuoksi. Sen vuoksi tyydyimme tällä erää ihan vain muistelemaan kevätmuistoja.

Lukeminen on oivallinen viriketuokio ikäihmisille. Useimmiten se on suhteellisen nopea ja helppo virike toteutettavaksi. Sen ääreen saa asukkaita mukavasti "kiinnitettyä" ja rauhoitettua.

Hiljennyimme pyhäinpäivänä jo perinteeksi muodostuneeseen muistelutuokioon asukkaidemme kanssa. Sytytimme muistopöydälle kynttilän jokaiselle kuluneen vuoden aikana poisnukkuneelle asukkaallemme. Muistelimme myös muita edesmenneitä läheisiämme. Lauloimme pianon säestyksellä tuttuja lauluja ja virsiä. Keskustelimme yhdessä kuolemasta, surusta ja kaipauksesta. Kaipaus nostatti kyyneleet silmiin useille asukkaille, mutta olimme yhtämielisiä siitä, että suruun auttaa toisten kanssa puhuminen, laulaminen ja yhdessäolo. Tunnelma oli rauhallinen ja oli koskettava jakaa tunteita yhdessä.

Kuolema on vanhustyössä melko tuttu asia ja toisinaan myös toivottu ja odotettu, mutta aina pysäyttävä hetki hoitajillekin. Kuten hoidossa aina, pyrimme toteuttamaan saattohoidon yksilöllisesti asukkaan ja omaisten toiveita kunnioittaen. Saattohoito on osa arkea, ja koemme, että on etuoikeus olla saattamassa viimeiselle matkalle.

Hiljattain saimme olla saattelemassa pitkäaikaista asukastamme rajan tuolle puolen. Viimeiset päivät ja hetket jäivät merkittävinä mieliimme. Sai olla läsnä, kun kaikki hiljaa hiipui pois. Saimme kauniita hetkiä sydämiimme muisteltavaksi. Lauloimme käsi kädessä lauluja, joita niin monet kerrat olemme yhdessä laulaneet kuluneiden vuosien aikana. Annoimme luvan lähteä, toivotimme hyvää matkaa.

Kuolema voi olla loputtomuudessaankin merkittävä ja voimaannuttava kokemus hoitajille.

Kesäaika päättyy, siirrymme pian talviaikaan.
Sen myötä olemme viikolla muistelleet niin kesäisempiä muistoja, kuin talveenkin liittyviä asioita.
Hoitaja luki asukkaillemme maatilaneläimistä kertovia tarinoita. Tämä kirvoitti monet mukavat muistot asukkaidemme mieliin. Kyllä hymyt olivat herkässä, kun muistelimme kuinka lehmät ja hevoset pääsivät kesälaitumille ja kirmasivat vihreälle innoissaan. Tästä oli monilla asukkailla omakahtaisia kokemuksia ja muistoja. Kertoipa Kauko myös sen kuinka hän oli mennyt lypsylle mukaan, eikä se asia ollutkaan hoitunut aivan oppikirjojen mukaan. Siinä rytäkässä lehmä oli potkaissut lypsysankonkin kumoon. Katsoimme vielä hevostenhoitoon liittyvän videon muisteloiden päätteeksi. Monille asukkaillemme eläimet ovat kuuluneet elämään nuoruus- ja lapsuusvuosina, niistä on monenlaisia muistoja. Nämä muistot ovat mielessä myös kohti talvea mentäessä.

Loppuviikosta muistelimme talvea ja siihen liittyviä harrastuksia. Hiihto ja luistelu olivat olleet monelle mieluisia harrastuksia talviaikaan. Toki hiihtäen oli kuljettu myös esimerkiksi kouluun, eli aina ei voi vain pelkästä harrastuksesta puhua. Aili muisteli, kuinka oli ollut järven jäällä äitinsä kanssa luistelemassa lapsena. Pääsipä jälleen Kauko kertomaan omia muistojaan; hän kertoi kuinka oli noin 15-vuotiaana rakentanut jääkelkan. Siinä oli ollut terät kuin luistimissa, vain vähän isommat. Masto ja purje olivat myös olleet, jotta kelkka pääsee hyvin kulkemaan merijäällä. Yksi ihminen oli mahtunut kyytiin istumaan, toinen oli ollut seisallaan kelkan perällä. Kelkkailu jäällä oli ollut mukavaa siihen asti, kunnes Kaukon kaveri oli ohjannut kelkan railoon; railoon mennessä Kauko löi päänsä kelkan mastoon niin että kuhmu tuli, itse kelkka meni rikki. Kertoman mukaan kelkkailu loppui siihen, eikä uuttakaan jääkelkkaa enää Kauko rakentanut.

Minna-hoitaja on soittanut pianoa ja laulattanut asukkaita kuluneella viikolla. Tänään viikkomme kruunaa vielä lokakuun syntymäpäiväkakkukahvit. Lokakuussa syntymäpäiviä viettävät ; Anja, Niilo, Aino, Seppo ja Seija.
Tästä on hyvä jatkaa ja siirtyä kohti talviaikaa.

Juhannusviikko on alkanut ja vuoden pisintä päivää vietetään tänään 21.6.2021. Reijo ja Eila lähtivät hoitajan kanssa käymään asioilla ja samalla jutusteltiin mukavia. Reijo kertoi saunavastojen teosta. Ne tehdään rauduskoivusta, koska ne ovat pehmeitä ja kestävät hieskoivua pidempään. Eila puolestaan halusi matkalla olevasta syreenistä oksan, jonka huumaavaa tuoksua yhdessä ihmeteltiin. Oulunsalon terveyskeskuksen seinän vierustalla kasvoi myös hiirenvirnaa, jonka herneitä Eila ja Reijo kertoivat lapsena syöneensä. "Kaikkea piti lapsena kokeilla" Eila tuumasi. Tuulenvire mukavasti vilvoitti lämmintä kesäaamua.