Elämää 100 vuoden ajalta

Martta Hakavuori syntyi 29.8.1922. Lapsuuden koti on Mahalan tila Piippolan Lamun kylässä. Perheessä oli 10 lasta ja myös vanhempaa sukupolvea. Se on Martalle rakas paikka ja talon kuva tauluna nykyisen kodin seinällä tervehtii häntä monin tarinoin ja kokemuksin. Lapsuuden koti, koulu ja tuttu kyläyhteisö oli hyvä perusta kohti aikuisuutta. Nuoruudesta hänellä on muistona Lotta-merkki ja valokuvia Lotta-asuun pukeutuneena. Lamun kylästä Martta on kertonut mielenkiintoisia ja hauskoja tarinoita, sattumuksia sekä kuvauksia sen värikkäistä persoonista. Polkupyörä oli hänelle tärkeä kulkuneuvo harrastuksiin ja vierailuihin mm. sisarensa luokse Ouluun.

Vuodesta 1945 avioliiton myötä maanviljelijä Yrjö Hakavuoren kanssa. Martan elämä jatkui maatalon emäntänä Perä-Kuivalan tilalla ent. Oulujoen kunnassa. Tilaa hoidettiin yhdessä puolison veljen kanssa samassa taloudessa. Perheeseen syntyi neljä lasta. Vanhemmat mahdollistivat lapsilleen turvallisen lapsuuden, ohjasivat kunnioittamaan elämän perusarvoja sekä eväitä itsenäistymiselle ja elämässä pärjäämiselle. Lapsenlapsia on yhteensä viisi. Säännöllinen yhteys lastensa perheisiin on aina ollut läheistä ja on edelleen.  Mummolassa käynnit ja yökylät olivat odotettuja puolin ja toisin. Mummon ja edesmenneen vaarin  rakkaus, lämmin huolenpito, leikkisyys ja mukaansa tempaava tarinointi ovat arvokkaita muistoja jälkipolville.

Martta jäi leskeksi 82 vuotiaana. Hän asui edelleen poikansa luona samalla kotipaikalla loppukesään 2016. Uutteria ja sisältö rikkaita vuosia tutussa pihapiirissä kertyi näin asuen reilut 70 vuotta.   Toivomiaan vanhuuden päiviä hän on viettänyt sen jälkeen  Teppola-kodissa muuttaessaan sinne 94 vuotiaana.

Martan aikuisiän vuodet ovat olleet työntäyteistä ja sisältörikasta elämää. Päivät täyttyivät maalaistalon askareista aamuvarhaisesta iltaan. Silti riitti aikaa myös ystäville ja harrastuksille. Hän on aina ollut taitava arjen organisoija, ahkera ja aikaansaapa. Koti pysyi siistinä, oli viihtyisä ja kauneusarvot tärkeitä. Ominaista hänessä on ollut määrätietoisuus, sanavalmius ja selkeys mielipiteissään. Myös sosiaalisuus, vieraanvaraisuus, huumorintaju ja mainio juttujen kertomistaito on ollut hänelle tyypillistä. Martta on tunnettu hyvästä muististaan.

Martta on perinteisen kotiruoan ystävä. Maatalon emäntänä hän on loihtinut maukasta kotiruokaa ja leiponut ruisleivät, ohrarieskat ja Martan nisun aina perjantaisin pirtin uunissa.  Monissa  yhteyksissä hänen taitojaan on kehuttu ja kiitetty. Hän ehti myös ommella mm.  lapsille vaatteita ja kutoa taloon mattoja. Martta on kukkien ystävä. Daalian monivuotiset juurakot ovat kukoistaaneet yli 40 vuotta Hakavuoren pihapiirissä Martan hoito-ohjeilla. Musiikki ja laulu on ollut hänelle mieluista. Hänen heleä laulunsa kajahti usein myös  kodin pihapiirissä töiden lomassa. Hän on lukenut paljon kaunokirjallisuutta. Myös ajankohtaisten asioiden seuraaminen ja osallisuus eri yhteisöjen toimintaan on ollut kiinnostuksen kohteena.

Hakavuorella on vietetty paljon perhejuhlia runsain juhlavierain.  Muutoinkin kanssakäyminen naapureiden ja sukulaisten kanssa oli  vilkasta.  Ystäväpiiri on ollut Martalle tärkeä. Mukavat koti-illat toistensa luona ja yhteiset kesäretket ovat olleet ikimuistoisia. Myös perheen kesäiset kyläreissut sisarusten luo toivat vaihtelua  ja virkistystä arjesta.  Eläkkeelle siirryttyään Martta harrasti matkailua myös ulkomaille perheenjäsenten ja ystävien kanssa sekä myös eri  yhteisöjen ryhmämatkoja. Useat kyläreissut siskon luokse Ruotsiin merkitsivät hänelle paljon.

Martan elämän tarina jatkuu nyt Teppolan hoivakodissa. Kaikki edellä kerrottu ja paljon muuta kulkee edelleen mukana. Myös näitä muistellessa keräämme voimia ja hyvää mieltä tuleville päiville ja yhdessä olollemme.

Kirjoituksen laativat Martan lapset.