Elonkorjuun päätös

Tapamme mukaan rempseästi ja iloisesti lähtivät tanssit käyntiin viime perjantaina. Vanhat suomalaiset hitit siivittivät sekä asukkaita, että hoitajia tanssin pyörteisiin. Tällä kertaa innokkaimpia tanssijoita taisivat olla Anni, Pertti, Leena, Pentti ja Reijo. Monilla asukkailla rollaattorit jäivät sivuun, kun hoitaja haki tanssille. Hoitajasta sai hyvin tukea, jotta tanssi onnistui. Toinen vaihtoehto oli, että asukas piti toisella kädellä rollaattorista kiinni ja toisella hoitajan kädestä. "Kyllä hätä keinot keksii", kun tanssimaan on päästävä. Ilo tarttui, hymy ja nauru loistivat kaikkien kasvoilla. Pertti tanssi niin hurjia liikkeitä, että eipä pysyneet hoitajatkaan aina hänen perässään. Taitaa taustalla vaikuttaa vanha tanssiharrastus. Pertti tuumasikin musiikin mukana että "jos sais kerran ja vielä toisenkin". Myös tanssia sivusta seuranneet, pyörätuolissa istuvat asukkaat pääsivät tanssiin osallisiksi; hoitajat kiersivät vuorollaan jokaisen asukkaan luona, ja yhdessä tanssittiin käsistä kiinni pitämällä ja niitä musiikin tahtiin heijjaamalla. Tosin Kauko kieltäytyi nuoremman hoitajan tanssiehdotuksesta, mutta vanhempi hoitaja Riitti kelpasi hyvin tanssipariksi. Anjakin meinasi heittäytyä villiksi, kun hän tuumasi että oman pyörätuolin turvavyö (jonka on turvallisuuden vuoksi oltava käytössä) pitää heittää pois, jotta hän pääsee tanssimaan. 

Jälleen tansseja muisteltiin pitkin viikonloppua. Niissä yhdistyivät sopivasti yhteinen tekeminen, huumori ja liikunta.

Näin on kesäkausi viimein saanut päätöksensä meillä. Syksy saa tulla, toivomme sen olevan meille yhtä lempeä ja hyvä kuin kesän. :)