Nuori osaaja

Olen Jasmin ja 17-vuotias lähihoitajaopiskelija. Aloitin opinnot syksyllä 2019 ja toisen työssäoppimisen tein jo täällä Teppolassa. 
Ensimmäinen päivä meni ihan seuraillen ohjaajani rinnalla, jännitti ja pelotti, vaikka minut otettiin todella lämpimästi vastaan. Paljon oli ennalta kuullut puhuttavan mitä vanhustyö mahdollisesti pitää sisällään. Ja mietiskelin asioita vielä kotonakin. 
Toisena päivänä alkoi jo tuntua tosi hyvälle ja koin, että opiskelijana minua tuettiin. Sain vastauksia kysymyksiini, sen myötä sain paljon uskaliaisuutta ja rohkeutta.

Opiskelujeni jatkuttua sain tehdä satunnaisesti keikkaa ja samalla ylläpitää tietotaitoa. Olen ollut aina käytännön ihminen ja tämä työ on todella ihmisläheistä. Joka päivä oppii asioita.
Päivien saatoissa vanhustyö alkoi aukoa paljon omissa ajatuksissani olleita asioita, vaikka välillä on raskasta niin henkisesti kuin fyysisestikin niin silti minulla on suuri halu auttaa, olla asukkaillemme läsnä. He tarvitsevat meitä ja tämä työ antaa myös paljon. On iloa ja surua, mutta nekin kuuluvat elämään.

Sain tulla kesätöihin Teppolaan ja olen tykännyt todella paljon. Henkilökohtainen haaste tuli vuorotyöstä, mutta hyvin olen pärjännyt.
Asukkaat ovat ihania ja omaisten kanssa on ollut tärkeitä kohtaamisia. 
Henkilökunta on huumorintajuista ja leppoisaa. Jokainen on oma persoona, mutta jokaiselta olen saanut jotain hyvää oppia. 
Esimies on helposti lähestyttävä ja pirtsakka, joustavuutta molemminpuolin.

Koulu jatkuu syksyllä ja mahdolliset jatko-opinnot on ollu mielessä, mutten vielä osaa sanoa. 
Luulenpa, että saan käydä välillä tekemässä keikkaa täällä.

Suurin haave on saada oma perhe.