Ponivoimia Teppolassa!

Pitkin mennyttä talvea olemme saaneet kuulla, kuinka muutamat entiset hevosmiehet ovat muistelleet vanhoja hevosmuistojaan. Muistot ja kokemukset ovat olleet rakkaita,  niitä on kerrottu ja muisteltu eläytyen ja hymyssä suin. Tästä innostuen päätimme jo talvella, että mehän etsimme "kaveriponin" meille kyläilemään. Viimein saimme vieraaksemme shetlanninponi Sydänmaan Toivon, tutummin Topin. Tämä hurmaava, viileä herrasmies tuli sisälle taloon saakka kyläilemään omistajansa avustamana. Hoivakodin asukkaat olivat kokoontuneet sankoin joukoin alakerran toiseen päiväsaliin ponivierasta odottamaan. Porkkanoita ja kuivia leipiä jaettiin halukkaille käteen, jotta voivat tarjota makupalan vierailijalle. Viimein Topi tepsutteli perille, ja voi niitä asukkaiden ilmeitä ja ihmetyksiä oikean, karvaisen ja silkkiturpaisen ponin kopsutellessa paikalle. Topi sai ansaitun suosionsa, reilusti rapsutuksia ja herkkuja. Päiväsalin lisäksi Topi kiersi omistajansa ja hoitajan johdolla niitä asukashuoneita, joiden asukkaat olivat vuoteessa levolla. Näin jokainen halukas sai mahdollisuuden tutustua uuteen eläinystävään.

Topi oli kaiken kaikkiaan mieluinen vieras. Vielä iltapalan aikana kuulin, kuinka hevosmiehemme Reijo ja Pentti muistelivat mennyttä päivää. Jälleenhän ne jutut rönsysivät myös niihin vanhoihin hevosmuistoihin; "kyllä hevosella on hyvä näkö. Muistan miten sitä pienenä poikana illalla ajettiin metästä kottiin, niin osasi se hevonen aina oikian reitin löytää perille asti". Kirvoittipa hevosvierailu Seijankin mieleen muistoja; hän kertoi että heillä oli lapsuudenkodissa ollut tummaruunikko suomenhevonen. Loppukesästä heinätöiden aikaan oli kuulemma hevosen selkään päässyt, kun oli pelloilta kotia kohti menty. Näiden uusien ja vanhojen muistojen myötä jäämme odottamaan ja pohtimaan jo seuraavaa ponivierailua, jos Topi vaikka toistekin tulisi meitä ilahduttamaan.