Missä tapahtuu: Esperi Hoivakoti Teppola, Oulu

22

huhtikuu

2022

Ponivoimia Teppolassa!

Meillä täällä hoivakoti Teppolassa asustaa useamman vanhan hevosmiehen joukko. Heidän puheistaan intoutuen päätimme, että pyydämme meille tänne ponikaverin arkeamme piristämään. Viimein se päivä koitti, ja silkkiturpainen poniystävä teki itsensä tykö pirttiimme.
kansikuva

Pitkin mennyttä talvea olemme saaneet kuulla, kuinka muutamat entiset hevosmiehet ovat muistelleet vanhoja hevosmuistojaan. Muistot ja kokemukset ovat olleet rakkaita,  niitä on kerrottu ja muisteltu eläytyen ja hymyssä suin. Tästä innostuen päätimme jo talvella, että mehän etsimme "kaveriponin" meille kyläilemään. Viimein saimme vieraaksemme shetlanninponi Sydänmaan Toivon, tutummin Topin. Tämä hurmaava, viileä herrasmies tuli sisälle taloon saakka kyläilemään omistajansa avustamana. Hoivakodin asukkaat olivat kokoontuneet sankoin joukoin alakerran toiseen päiväsaliin ponivierasta odottamaan. Porkkanoita ja kuivia leipiä jaettiin halukkaille käteen, jotta voivat tarjota makupalan vierailijalle. Viimein Topi tepsutteli perille, ja voi niitä asukkaiden ilmeitä ja ihmetyksiä oikean, karvaisen ja silkkiturpaisen ponin kopsutellessa paikalle. Topi sai ansaitun suosionsa, reilusti rapsutuksia ja herkkuja. Päiväsalin lisäksi Topi kiersi omistajansa ja hoitajan johdolla niitä asukashuoneita, joiden asukkaat olivat vuoteessa levolla. Näin jokainen halukas sai mahdollisuuden tutustua uuteen eläinystävään.

Topi oli kaiken kaikkiaan mieluinen vieras. Vielä iltapalan aikana kuulin, kuinka hevosmiehemme Reijo ja Pentti muistelivat mennyttä päivää. Jälleenhän ne jutut rönsysivät myös niihin vanhoihin hevosmuistoihin; "kyllä hevosella on hyvä näkö. Muistan miten sitä pienenä poikana illalla ajettiin metästä kottiin, niin osasi se hevonen aina oikian reitin löytää perille asti". Kirvoittipa hevosvierailu Seijankin mieleen muistoja; hän kertoi että heillä oli lapsuudenkodissa ollut tummaruunikko suomenhevonen. Loppukesästä heinätöiden aikaan oli kuulemma hevosen selkään päässyt, kun oli pelloilta kotia kohti menty. Näiden uusien ja vanhojen muistojen myötä jäämme odottamaan ja pohtimaan jo seuraavaa ponivierailua, jos Topi vaikka toistekin tulisi meitä ilahduttamaan.

Itse viileys ja komeus; Sydänmaan Toivo, tutummin Topi. Hän sulatti kaikkien sydämet.
topi
topi ja naiset
Kaarina tarjosi Topille porkkanaa; "minä yritin antaa sille sitä porkkanaa, ja se vaan työnsi sitä minulle takaisin". Suorasukaiseen tyyliinsä Kaarina tuumasi vielä, että "sitten minä vaan työnsin sen sille kurkkuun".

Viimeisimmät kuulumiset: Esperi Hoivakoti Teppola, Oulu

kynttilä
7.11.2022

Pyhäinmiestenpäivän muistelua

Lauantaina 5.11. vietimme jälleen Pyhäinmiesten päivää eli Pyhäinpäivää, jolloin hautausmaat täyttyivät kynttilöistä ja muisteltiin poisnukkuneita läheisiä ja rakkaita. Viikon useampana päivänä kaikki halukkaat asukkaamme pääsivät Oulunsalon hautausmaalle sytyttämään kynttilän. Muistelimme myös lauantaina vuoden aikana kuolleita asukkaitamme. Muistopöydälle tehtiin edesmenneiden asukkaiden nimikyltit ja sytytettiin kynttilä. Hoitaja luki vuoden aikana kuolleiden asukkaiden nimet, laulettiin tuttuja hengellisiä lauluja sekä luettiin Paimenpsalmi.
Nallepäivä
1.11.2022

Kansainvälinen nallepäivä

Kansainvälistä nallepäivää vietettiin 27.10. Silloin myös Teppolassa vierailevat nalle- ja pehmoeläimet saattoivat esittäytyä talomme asukkaille. Nalle pieni nappisilmä toivotti hyvät huomenet heti aamutuimaan aamiaiselle saapuville vanhuksille. Kissa Kirnauskis ja Kalle kani puolestaan juttelivat mukavia ja innostuivat kertomaan vanhoja, suomalaisia eläinsatuja. Hymy oli herkässä ja useampi vanhus oli heti leikissä mukana pilke silmäkulmassa. Nallepäivän ajatuksena oli ilahduttaa vanhuksia ja tuoda hieman leikkimieltä pimeneviin päiviin niin vanhuksille kuin hoitajillekin.
Monilla talomme asukkaista on ollut kotieläimiä ja osalle vanhuksia esim. koira tai kissa on ollut hyvin rakas. Pehmoeläin voi toimia oikean eläimen korvikkeena. Pehmeää koiraa tai kissaa on kiva paijata ja silittää sekä sille voi jutella. Kyllä vanhuskin saa kokea mielihyvää pehmoeläimestä. Se voi muistuttaa lapsuuden tai aikuisuuden lemmikkiä ja varsinkin kun muisti on mennyt ja toimintakyky hiipunut, voi pehmoeläin tuoda turvaa ja iloa elämään.