Positiivisia ajatuksia ilmoille
Täällä Teppolassa on vietetty positiivisuusviikkoa. Koska positiivista löytyy elämästä ja arjesta vähän "sieltä, täältä ja tuolta", päätimme kasata näitä ajatuksia yhteen ja koota niistä "positiivisuuspuut" talon seinille. Vietimme myös Suomenhevosenpäivää keskiviikkona, jolloin hoitajamme Rose esitteli asukkaille asiantuntevasti hevosiin liittyviä tarvikkeita ja varusteita.
Viikolla saimme kuulla myös mukavan hevosiin liittyvän tarinan, kun asukkaamme Reijo innostui suomenhevosenpäivästä. Hän on entinen, vannoutunut hevosmies ja kertoo usein rakasta tarinaansa entisestä hevosesta. Reijo kertoi, että kauan sitten hänen ollessa nuori mies, oli hän ollut töitä tekemässä silloisen hevosensa Pojun kanssa. Poju oli ollut reipas ja luotettu työhevonen. Työpäivän jälkeen oli Reijolla ollut tapana antaa Pojulle leipäpala herkuksi ja palkkioksi. Erään kerran hän oli sitten päättänyt jättää leipäpalan antamatta (olisiko taskunpohjalle unohtunut sillä kertaa Pojun leipäpala varata). Eipä aikaakaan, kun tomera Poju oli mennyt pirtin ikkunan taakse, kurkannut siitä sisään ja sitten klapsutellut pirtin portaiden päähän. Portaiden päässä se oli koputellut hokkikenkä kavioillaan portaita leipää vaatien. Siitä oli pirtissä istunut Reijon isä hermostunut pojalleen ja tuumannut, että "menehän siitä antamaan Pojulle se leipä ennen kuin rikkoo koko portaat kopsuttelullaan". Ja niin olin Reijon vietävä uskolliselle työtoverille palkkioleipä.
Tämmöisiä mukavia muistoja saadaan aina toisinaan Teppolassa kuulla.
Positiivisuuspuut voit löytää sekä yläkerrasta että alakerrasta. Niitä on työstetty hiljakseen viikon mittaa, kun on perushoitotyöltä irronnut aikaa. Puu sisältää ajatuksia pääasiassa asukkailtamme, mutta myös hoitajat ovat jakaneet omia ajatuksiaan. Torstaina oli toinen puu koottuna yläkerran seinälle, alakerran puun saamme myöhemmin viikolla valmiiksi. Mukavien ajatuksien ja muistojen pohtimista voimme jatkaa myös tuonnempana, eikä se ole pelkästään positiivisuusviikkoon rajoittuva asia. Omaiset, kurkatkaa puita samalla kun käytte läheisiänne katsomassa. <3
Sattuipa myös niin, että eräänä päivän ulkoilemassa käydessä, oli asukkaamme Hilkka tapansa mukaan teerevänä. Hän lueskeli lähialueen mainoskylttejä ja muita silmiin pistäviä tekstejä. Läheisen Hair By Jatta kampaamon ovesta hän luki kampaamon nimen ääneen. Hän kysyi hoitajalta että "mikä se oikein on tuo hairpy"? Hoitaja kertoi nauraen, että sehän on kampaamo. Siihen Hilkka tuumasi tietävästi, että "haituvia siellä hoitavat". Rikas kieli se on vielä vanhallakin, arjen positiivisuutta ja iloa kerrassaan.