Missä tapahtuu: Esperi Hoivakoti Teppola, Oulu

5

elokuu

2022

Ulkojumppaa ja marjastusmuistoja

Marjat, nuo metsiemme kultakimpaleet ovat olleet viime aikoina asukkaidemme mielellä ja kielellä. Lisäksi asukkaamme ovat saaneet virkistäytyä ulkojumpan merkeissä menneellä viikolla.
ulkoilut

"Me sua ootettiin", tuumailivat asukkaat alkuviikosta, kun fysioterapeutti tuli pitämään tuolijumppa hetken. Jumppa pidettiin tällä kertaa ulkona kauniin kelin turvin. Mikäs sen mukavampaa, kuin yhdistää ulkoilu ja muu aktiviteetti toisiinsa. Asukkaat tykkäsivät kovasti, osallistujia oli paljon. Lisäksi eräs hoitajamme laittoi kotaan tulet, joten tunnelmakin oli kohdallaan. Tietenkin asukkaamme olisivat halunneet paistaa tulilla makkaraa, mutta nyt emme olleet osanneet varautua sopivalla määrällä makkaroita. Otamme kuitenkin vinkistä vaarin; järjestämme vielä tulevan syksyn aikana suositun makkaranpaistopäivän.

Talon sisäpihalla kasvaa muutamia viinimarjapensaita. Sieltä ovat asukkaamme käyneet viime aikoina maistelemassa herkkuja, osa on myös kuppiin niitä kerännyt. Pyörätuolikaan ei ole ollut este marjojen poimimiselle, vaan hoitaja on "pukannut pyörätuolin puskaan" aivan kirjaimellisesti. Sittemmin viinimarjat on aikalailla syöty ja pensaat loppuun kaluttu, mutta mielet ovat olleet vielä marjastuksessa. Torstaina sateen pauhatessa ulkona, istuimme asukkaiden kanssa alas muistelemaan marjastukseen liittyviä muistoja. Useimmat asukkaistamme ovat marjastaneet jo lapsena. Monilla tämä huvi ja hyöty oli säilynyt myös aikuisikään saakka. Mustikoita ja puolukoita oli löytynyt metsistä enimmäkseen, mutta olipa osa poiminut myös vadelmia, hilloja ja mesimarjoja. Pihalla kasvavia mansikoita ja muita ei tietenkään sovi unohtaa. Mitä niistä marjoista sitten oli tehty? Usein marjat oli syöty semmoisenaan tuoreeltaan, etenkin vadelmat ja harvinaisemmat mesimarjat. Monet olivat kuitenkin tavanneet leipoa marjapiirakoita ja säilöä marjoja talven varalle. Myös marjapuurot olivat olleet suosiossa.

Marjastuksen ympärille liittyy monilla muistoja. Puhelias Pentti muisteli nähneensä karhun erään suojärven laidalla. Tapaus ei Penttiä itseään ollut kuitenkaan säikäyttänyt, sillä karhu oli ollut hänestä itsestään katsoen vastarannalla. Kuulemma suomättäitä se "Otso" oli siellä tonkinut ruuan toivossa, meinotteli Pentti. Seija muisteli myös nähneensä karhun erään marjastusretken tuoksinassa. Aino kertoi, kuinka oli lapsena ollut äitinsä ja häntä itseään vuotta nuoremman veljen kanssa marjassa. Aino ja veli olivat keskenään kilpailleet siitä, että kumpi saa marjasankon ensinnä täyteen. Veli oli vaikuttanut alkuunsa ahkeralta marjastajalta, mutta jossain vaiheessa Ainoa oli alkanut velipojan marjastusonni epäilyttää. Aino oli mennyt tutkimaan veljen sankoa, ja sieltäpä oli puhtaan marjapinnan alapuolelta paljastunutkin sangollinen sammaleita. Loppuunsa Ainoa oli tämä asia vain naurattanut, kuulemma äitiä myös. Yhteisten muisteluhetkien aikana monet hieman hiljaisemmatkin asukkaat saavat rohkeutta ja uskaltautuvat tuomaan esille omia muistojaan. Hiljainen Irja innostui vielä lopuksi kertomaan, kuinka aikonaan oli Osmankijärvellä saanut lapsena isänsä kanssa kalaa niin paljon, että navetan karjakeittiössä kaloja perkannut äiti ei kerennyt edes perkata kaloja sitä tahtia, kun niitä jo tuli lisää. Muisteloiden jälkeen pääsivät asukkaamme nauttimaan tuoreesta viinimarjapiirakasta, jonka eräs ripeäotteinen hoitajamme keittiöllä työsti. 

ulkoilut
Asukkaat saivat fysioterapeutin pitämää tuolijumppaa oivallisessa säässä.
Kaarina nautiskelee tulista. Haaveileeko myös nuotiomakkarasta?
tulilla
ystävykset
Ystävykset Eila ja Aino hymyssä suin ulkoilun lomassa. Aina jaksaa poseerata. :)
Anni
"Äiti teki viinimarjoista mehua", muisteli Anni ja naposteli marjoja.
eila ja reijo
Meillä täällä Teppolassa asukkaat joutuvat kirjaimellisesti puskaan. Tällä kertaa puskassa ovat Eila ja Reijo. Eila muisteli, että aikoinaan lapsuuskodin lähellä oli metsätien varrella hyviä mesimarjapaikkoja.
Asukkaille tuoreppa marjapiirakkaa. Kaikki meni että heilahti.
piirakka
janetta
Eivätkä leipomiset vielä yhteen piirakkaan päättyneet. Ihana Janette oli yövuorossaan leiponut asukkaille sämpylöitä. Aamulla sai jokainen tuoreen, vasta paistetun sämpylän. :)
sämpylät
Yön hiljaisuudessa tekeytyy sämpylät...

Viimeisimmät kuulumiset: Esperi Hoivakoti Teppola, Oulu

Kohti pääsiäistä
29.3.2023

Kohti hiljaista viikkoa

Teppolassa laskeudutaan kohti hiljaista viikkoa; Pääsiäisviikkoa. Sen myötä ajatukset ovat jo menneet kohti Pääsiäisen pyhiä, olemme muun muassa laittaneet rai- ja ohraruohot kasvuun. Josko vielä pajunkissoja saataisiin, niin voitaisiin koristella kauniita oksia päiviämme piristämään.
Annikki ja Sirkka
16.3.2023

Väriä elämään

Arkeen olemme saaneet väriä kukkasin ja maalauksin. Eräänä päivänä meitä odottikin pihalla mieluinen yllätys, kujoku oli käynyt tuomassa ulko-ovemme viereen pirteitä narsisseja ruukussa. Asukkaat ottivat narsissit ilolla vastaan. Niistä jos jostakin, saadaan keväistä tunnelmaa. Annikki ja Sirkka ilahtuivat kukista kovasti, tuumailivat kovasti että "ihanaa ihanaa". 
täytekakut
10.3.2023

Omaisten iltapäivä

Parin viime viikon aikana järjestimme jälleen perinteiset omaisten iltapäivät. Viime viikolla kokoonnuimme yhteen Vintin asukkaiden omaisten ja lähteisten kanssa, ja kuluneella viikolla Kammarin sekä Pirtin omaisten ja läheisten kanssa. Yhteensä tilaisuuksissa oli paikalla noin 30 henkeä.
makkaran paistoa
1.3.2023

Kalevalan päivää Teppolan tanhuvilla

Vaka, vanha Sarimoinen hoitajamme iänikuinen työtä kekevi Teppolan mailla, Oulunsalon kankahilla. Vaka, vanha Sarimoinen loitsi tulen, taikoi makkaran, sen tulehen laittavi, taitavasti paistavi. Paistelevi, taiteilevi, kauas savua levittelevi aina Teppolan terasseille hönkäilevi Sarinmoisen loitsinnasta, hoitajan osaonnasta. Jo herkes vesi kielille, odottaville, makkaraa janoaville. Suu hymyssä syötihin, makkaraa makeaa maisteltihin Teppolan tanhuvilla Oulunsalon kankahilla.