"Vielä on kesää jäljellä..."

Ai ai että olivat asukkaamme yhtä aurinkoa, kun jälleen perjantaina suuntasimme retkelle läheiseen kesäkahvila Pirttiin. Keli suosi olemalla lämmin, mutta kuitenkin mukavan raikas keveine kesätuulineen. Jälleen olimme sankoin joukoin liikkeellä, sillä saimme kaiken kaikkiaan yksitoista asukasta retkelle mukaan. Myös kaksi omaista pääsi läheisensä avuksi matkaan. Suut messingillä maistelivat asukkaamme tuoreita mokkapaloja, pullaa ja kahvia, ottipa eräs jäätelöäkin. Näillä ulkoiluretkillä asukkaamme tapaavat huomioida myös ympäristöä. Tällä erää Hilkka ja Aino ihastelivat museon vanhojen aittojen seinähirsiä. Kuulemma "komiaa vanhaa hirttä" oli aittojen seinissä. Leena ja Seija innostuivat ympäristön kukista ja puista. Pohjoisesta kotoisin oleva Leena muistelikin, että Lapissa on hieman erilaiset kukat kuin täällä. Nyt hän kuulemma nauttii tämän alueen kukkaloistosta. On hienoa nähdä, miten ulkoilma ja lähiluonto saavat toisinaan hieman rauhattomankin asukkaan levolliseksi ja tarkkaavaiseksi. Luonnolla ja ulkoilulla on siis hyvä vaikutus myös muistisairaisiin ikäihmisiin, tottakai. Ennen kotimatkalle lähtöä tuumasi eräs Ainoistamme että; "voi että on ihanaa, kun on niin ihanaa", kun hoitaja kysyi että oliko retki hänen mielestään onnistunut. Lisäksi tuttuun tapaan suorasukainen Hilkka-mummo lateli koko porukalle taas pieniä elämänviisauksia reissun aika; "huumoria pitää laittaa vähän joka paikkaan sekkaan, niin se elämä onnistuu". Tässä lienee totuuden siemen, josta voimme kaikki ottaa oppia.

Menneen viikon aikana olemme käyneet myös pienempiä ulkoilureissuja, jäätelöostoksia on tehty, sekä olemme nauttineet seurakunnan pitämästä hartudesta.