"Ystävistä parhain, kumppaneista uljain"

Topi ponin vierailu olikin monille asukkaillemme yllätys, sillä siitä ei liiemmin etukäteen hiiskuttu. Ilma oli hyvä, joten innokkaimmat asukkaat menivät Topia vastaan ulos. Eipä aikaakaan kun Topi "otti asukkaat omakseen". Useimmat asukkaat innostuivat silminnähden kovasti suloisesta vieraasta, joka silkkisellä turvallaan hamuili porkkanoita ja leipäpaloja vuorollaan jokaisen kädestä. Eläimillä yleensäkin on hyvä vaikutus ikäihmisiin ja muistisairaisiin. Sen lisäksi että ne ovat suloisia ja mielenkiintoisia seurattavia ja tuovat pintaan vanhoja muistoja, on eläimen koskettamisella ja läsnäololla myös rauhoittava vaikutus.

Ulkovierailun jälkeen Topi siirtyi sisälle tervehtimään loppuja asukkaita. Vuorollaan jokainen sai tervehtiä ja halutessaan myös koskettaa ponia. Siiriltä Topi sai niin makoisat rapsutukset, että Topi laittoi hetkeksi parkkiin Siirin kohdalle turpa Siirin rollaattoria vasten. Silmätkin alkoivat Topilla ummistaa, kun niin kovasti nautti ja rentoutui Siirin rapsutuksessa. Hilkka meinasi, että "sehän saattaa karauttaa tuosta pystyyn", ja tyytyi katselemaan ponia etäämmältä.

Kun kotiinlähdön aika koitti, kävi Pertti aivan omakätisesti saattamassa Topin kotimatkalle. Pertti itse meinotteli, että ei ole koskaan ennen ponia taluttanutkaan. Ensi kertalaiseksi talutus kuitenkin onnistui hyvin, mitä nyt Topi hieman ohimennen "kitki rikkaruohoja" hoivakodin takapihalta.

Ilmassa oli ponivierailun aikana varmasti paljon erilaisia tunnetiloja; iloa, naurua, jännitystä ja epävarmuuttakin. Topi handlasi kuitenkin roolinsa hienosti ja järkevästi.