Kansainvälistä sairaanhoitajapäivää vietetään teemalla “Sairaanhoitajat suunnan näyttäjinä – hoitotyöllä terveyttä maailmaan!”
Sairaanhoitajapäivää vietetään tänä vuonna poikkeuksellisissa merkeissä. Tämän vuoden teema nostaa näkyväksi sairaanhoitajien monipuolisen työn sekä sen merkityksen väestön hyvinvoinnille ja terveydelle. Myös merkitykselliset asiakaskohtaamiset ovat kiinteä osa jokaisen sairaanhoitajan työtä.
Kaikilta hoitotyötä tekeviltä mieleen painuneita asiakastarinoita löytyy lukemattomia, olivatpa ne sitten jaettuja ilon hetkiä tai vaikeampia kohtaamisia. Ohessa sairaanhoitaja ja yksikönpäällikkö Tiina Jutila Hoivakoti Ilkasta kertoo oman tarinansa yhdestä kohtaamisesta.
“Olin sairaanhoitajan urani alkuvaiheilla töissä terveyskeskuksen vastaanotossa. Oli lauantaiaamu eikä terveyskeskus vielä ollut auki, vaan olin itse valmistelemassa päivää. Päivystysaikana terveyskeskuksessa työskenteli yksi lääkäri ja yksi sairaanhoitaja. Päivystysoven ovikello soi. Menin avaamaan ovea, vaikka terveyskeskus aukeaisi vasta 15 minuuttia myöhemmin. Oven takana oli mies ohikulkumatkalla. Lappiin menossa lomalle. Sanoi, että he olivat tulleet vasta 50 km ja matkaa olisi noin 600 km jäljellä. Hän kertoi, että matkalla oli alkanut voimakas närästys. Närästyksen vuoksi häntä oli tutkittu omassa terveyskeskuksessa pitkään.
Otin hänet sisälle ja päätin, että otetaan sydänfilmi ja muut alustavat kokeet lääkäriä odotellessa. Otin kaksi sydänfilmiä eri kytkennöillä ja odottelimme paikalle lääkäriä. Työvuorossa oleva lääketieteen kandidaatti oli myöhässä ja soitin jo hänen peräänsä. Myös ambulanssi tuli jo paikalle ennen lääkäriä. Saimme lääkäriltä lopulta vahvistuksen, että on lähdettävä kiireesti sairaalaan ja ambulanssi lähti kuljettamaan potilasta.
Seuraavalla viikolla sain puhelun kyseiseltä mieheltä. Hän oli tuona lauantaipäivänä päätynyt Lapin loman sijasta Tampereen yliopistosairaalaan, 250 km lähtöpaikasta toiseen suuntaan. Hänelle oli tehty kolmen suonen pallolaajennus sydämeen samana päivänä. Tampereella lääkäri oli sanonut hänelle, että Lapin matka olisi mahdollisesti päättynyt huonosti, ellei olisi pysähtynyt terveyskeskukseen, ja ellei siellä sairaanhoitaja olisi miettinyt sydänperäisen närästyksen mahdollisuutta. Toivuttuaan mies toi kukkakimpun ja täytekakun meille terveyskeskukseen kiitokseksi. Koin, että olin tehnyt vain omaa työtäni. Hienoa, että sillä oli merkitystä ja onnistuin pelastamaan jonkun hengen! Mies ja hänen tarinansa jäi pysyvästi mieleeni.”
