Muistisairaan ikäihmisen ympärivuorokautinen hoidon tarve vei omaiset vakavan kysymyksen äärelle: mistä löytyisi oikeasti hyvä hoivakoti? Tämä on tositarina siitä, millaisia tunteita, ajatuksia ja jopa pelkoja läheisen muutto hoivakotiin aiheuttaa. Kuinka entuudestaan täysin vieraalta polulta löytyy kuitenkin koti, jossa jokainen tulee hyväksytyksi omana itsenään, kaikkine tunteineen.
”Ensimmäinen vierailu Esperin hoivakodissa jännittää. Pelkään kohtaavani karun laitoksen, jossa vanhuksia kohdellaan välttämättömänä pahana ja vierailijoita rasitteena. Joutuuko rakas isoäiti kärsimään elämänsä viimeiset vuodet tylystä kohtelusta ankeassa ympäristössä?
Esperi Palvelukeskus Kielo on kuitenkin aivan erilainen. Ulko-ovella hoitaja hymyilee, ja tunnen oloni tervetulleeksi. Hoivakotikin on viihtyisä. Huonekalut ovat sieviä, ja luonnonvalo tulvii sisään isoista ikkunoista. Oleskelutilasta kuuluu musiikkia. Näen ikäihmisiä, jotka toteuttavat voimisteluohjeita kukin tavallaan omien voimavarojensa mukaan. Kielossa elämä näkyy ja kuuluu yhteisenä aktiviteettina, puheensorinana ja musiikkina: aitoina elämisen ääninä.
”Kielossa elämä näkyy ja kuuluu yhteisenä aktiviteettina, puheensorinana ja musiikkina: aitoina elämisen ääninä.”
Kielo on hyvin kodinomainen. Huoneiden ovissa on koristellut nimikyltit, jokaisella asukkaalla omansa. Isoäidin tilavaa huonetta koristavat kotoa tuodut lempitaulut ja tutut huonekalut. Ensimmäiset viikot isoäiti potee koti-ikävää. Elämänmuutoksesta hämmentynyt muistisairas ei ymmärrä, että ei enää pärjää omakotitalossaan. Hoitaja lohduttaa isoäitiä lempeästi: koti-ikävä on luonnollinen tunne. Samalla hän tietämättään lohduttaa omaista.
Kaksi vuotta ihmisarvoista hoitoa
Ensimmäisestä vierailusta on kaksi vuotta, ja isoäidin koti-ikävä on helpottanut. Syntymäpäivävierailulla ihastelemme henkilökunnan antamaa onnittelukorttia. Kun huoneeseen tuodaan ruoka, hoitaja koskettaa syntymäpäiväsankarin hartiaa kertoen kohottavansa sängyn päätyä. ”Älä säikähdä”, hän sanoo. Näen, että isoäidillä on turvallinen olo. Ennen lähtöään hoitaja vielä pienii keiton kinkkusuikaleet. Isoäidin ruokamieltymykset ovat tulleet Kielossa tutuiksi, ja lapsuusmuistotkin on kerrottu ja kuunneltu moneen kertaan.
Tunnevuorovaikutusmenetelmä validaatiota opiskelleet hoivakodin työntekijät suhtautuvat läheiseeni aina arvostavasti. Ilot ja surut ovat luonnollinen osa elämää, niiden on lupa näkyä ja kuulua. Ajoittaiset kiukkuhetketkin otetaan vastaan myötätunnolla. Ahdistunut muistisairas rauhoittuu hoitajien hyväksyvästä läsnäolosta ja kosketuksesta. Hoitajien ajoittainen kiire ei näy kärsimättömyytenä. Raskaasta työstä huolimatta he ovat upeasti läsnä.
”Ajoittaiset kiukkuhetketkin otetaan vastaan myötätunnolla. Ahdistunut muistisairas rauhoittuu hoitajien hyväksyvästä läsnäolosta ja kosketuksesta.”
Mistä tunnistaa hyvän hoivakodin?
Vierailulta lähtiessä yleisissä tiloissa on vilskettä. Yksi ikäihminen liikkuu rollaattorin avulla, toinen omin jaloin. Tuttu asukas, jonkun toisen läheinen, hymyilee kuten aina kohdatessamme. Meillä on mukava pieni juttutuokio, joka lämmittää mieltäni vielä seuraavanakin päivänä. Kielon välittävä ilmapiiri rohkaisee itseänikin välittämään enemmän.
”Kielon välittävä ilmapiiri rohkaisee itseänikin välittämään enemmän.”
Mistä tunnistaa hyvän hoivakodin? Siitä, että se on oikeasti koti. Koti ei ole vain fyysinen tila. Se on lempeä kosketus, läsnäoloa ja ihmistä yksilönä arvostavaa hoitoa. Kodissa tulee hyväksytyksi omana itsenään, kaikkine tunteineen. Kiitos Esperi Palvelukeskus Kielo ja erityisesti hoitajat: te teette hoivakodista kodin.”
Kirjoittaja on Esperi Palvelukeskus Kielossa asuvan asukkaan omainen. Asukkaan yksityisyyden suojan vuoksi, kirjoittajan nimeä ei julkaista.
