”Olin hyvin, hyvin skeptinen. Alalla käytävä negatiivinen keskustelu ja puheet huonosta työilmapiiristä olivat saaneet sen aikaan”, Camilla Kaukanen kertoo ajatuksistaan hoiva-alaa kohtaan. Hän oli juuri jäänyt työttömäksi tehtaalta, mikä irtisanoi paljon ihmisiä ja Camilla etsi suuntaa seuraavalle askeleelleen.
Camillalle tarjoutui tilaisuus kokeilla työtä hoiva-avustajana ja hän päätti testata, miltä ala tuntuisi – puheista viis.
Nyt toukokuussa tulee täyteen vuosi siitä, kun Camilla ensimmäisen kerran astui sisään Esperi Hoivakoti Oskariin Piikkiössä. Hoitajien välinen työhenki mietitytti etukäteen Camillaa. Huoli hälveni nopeasti Oskarissa. ”Minut otettiin heti osaksi ryhmää”, hän kertoo. Työpaikka antoikin enemmän, mitä uskalsi edes toivoa.
”Työpaikasta on tullut minulle jopa tietynlainen turvapaikka. Meillä on todella hyvä työporukka ja asukkaat ovat mukavia. Töihin on kiva tulla ja rakastan rutiinia.” Camilla kuvailee Oskarin työkavereita kannustaviksi ja tukeviksi. He tekevät työstä huononakin päivänä mukavaa.
Ihmisläheisyys jännitti, mutta nousi vahvuudeksi
Camillaa jännitti etukäteen työn ihmisläheinen luonne. Ennen hoiva-avustajana oloa hän on kokeillut monenlaista työtä. Ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen hän on ollut töissä tehtaalla, varastolla, grillillä, siivoojana ja työmaalla. Kävikin niin, että asia mitä hän etukäteen jännitti, osoittautui hänen vahvuudekseen.
”Tykkään siitä, että voin auttaa ihmisiä.”
Ensimmäinen vuosi Oskarissa on ollut työntäyteinen. Kun Camilla aloitti, hänen ensimmäinen kuukautensa kului ”muita seuratessa”. Camillalle näytettiin mitä tehdään ja selitettiin, miksi tehdään. Lisäksi alkuun pääsyssä auttoi perehdytyskansio. Camillaan toimenkuvaan kuuluu hoivasta ja asukkaiden perustarpeista huolehtiminen.
”Teen kaikkea muuta, paitsi lääke- ja haavahoitoa. Haavahoidossakin voin toimia apuna”, Camilla kertoo. Osa päivästä kuluu asukkaiden kanssa seurusteluun. Martta-asukas on esimerkiksi ahkera Kimblen pelaaja ja peliin uppoudutaan monta kertaa viikossa.
”Parasta työssäni on, että työntekijät löytävät paikkansa”
Millaiselle henkilölle Camilla suosittelisi hoiva-alaa?
”Empaattiselle ja ymmärtäväiselle. Työssä on erityisen tärkeää osata lukea toisen ihmisen sekä fyysisiä että henkisiä ja psyykkisiä tarpeita, koska muistisairas ihminen ei välttämättä ole kykenevä tunnistamaan tunteitaan. Myös omaisten tunteita ja ajatusmaailmaa tulisi parhaan osaamisensa mukaan yrittää ymmärtää, niin normaalissa arjessa, kuin vaikeissakin tilanteissa.”
Oskarin yksikönpäällikkö Sirkku Koskinen kehuu Camillaa.
”Hän on aivan loistava työntekijä, innostunut, ahkera ja valmiina haasteisiin! Parasta työssäni on, että työntekijät löytävät paikkansa ja saan tsempata heitä eteenpäin.”
Camilla onkin löytänyt paikkansa hoiva-alalta, suorittanut hoiva-avustajan tutkinnon ja on hakenut jatko-opintoihin röntgenhoitajaksi, sairaanhoitajaksi tai ensihoitajaksi. Työn ja mahdollisten tulevien opintojen vastapainoksi kesällä Camillaa odottaa road trip kaverin kanssa Suomen suvesta nauttien.
