Paluumuuttaja Riitta Kolsi: Esperillä halutaan kehittyä ja työntekijöistä välitetään
Esperi Hoivakoti Vanhalinnan johtaja Riitta Kolsi toteaa olevansa onnekas: työelämän loppuvaiheessa hän on saanut olla mitä parhaimman esihenkilön alaisena ja sitä samaa hyvää pyrkinyt antamaan myös omalle tiimilleen. Pitkän työuran tehnyt Riitta on kokenut paljon, myös karikon – josta selvittiin.
Riitta Kolsi puhuu Vanhalinnan henkilöstöstä lämmöllä. ”Sitä hyvää mitä olen saanut esihenkilöltäni Marjutilta, olen pyrkinyt myös itse antamaan eteenpäin.”
Riitta arvostaa toimivaa arkea, työn ja vapaa-ajan hyvää tasapainoa. Uransa aikana hän on oppinut kantapään kautta pitämään itsestään parempaa huolta.
Riitta on esperiläinen paluumuuttaja. Hän työskenteli Hoivapalvelukeskus Tilkan johtajana, kunnes koki haluavansa jotain uutta ja erilaista. Riitta vaihtoi toiselle työnantajalle. Syksyllä 2019 hän huomasi, kuinka väsynyt hän oli. Kun lyhyt loma työstä ei auttanut, hän päätti uupuneena, että tärkeintä olisi nyt hoitaa itsensä kuntoon.
”Olin ensimmäistä kertaa työtön. Tällä alalla ei olla yleensä työttömänä”, Riitta kertoo. Riitalla oli vahva tukiverkko, perhe ja ystäviä. Hän lepäsi, teki hyvän mielen tuovia asioita, liikkui, ulkoilutti koiraa ja nautti lapsenlapsen seurasta.
Kun Riitta alkoi hakea uudelleen töitä, työn saaminen ei ollutkaan niin helppoa.
”Tuntui, ettei minua otettukaan vakavasti, kun olin ollut yksikön esihenkilönä ja hain sairaanhoitajan tai tiimarin töitä.”
Kun Riitta näki Esperillä houkuttelevan työpaikan, hän otti puhelimen käteensä. Seuraavana maanantaina hän aloitti Esperi Hoivakoti Vanhalinnassa. ”Minut muistettiin ja toivotettiin takaisin tervetulleeksi töihin. Olin kolme viikkoa sairaanhoitajana, sitten aloitin Vanhalinnan johtajan sijaisena ja yksikön johtajan eläköityessä minusta tuli johtaja.”
”Elämä jatkuu ja se jatkuu toisenlaisena”
Riitalla on pitkä kokemus Esperistä työnantajana. Hän näkee, kuinka yhtiö on kehittynyt viime vuosina isoin harppauksin.
”Esperissä on tahto tehdä hyvää ja täällä tehdään laadukasta työtä. Se näkyy yksiköihin. Saamme hallinnolta ja tukifunktioilla paljon tukea, apua ja hyviä ohjeitä. Olen erityisen iloinen, että meillä on niin hyvät koulutusmahdollisuudet kaikille työntekijöille”, Riitta sanoo.
Riitalla on 6 kuukautta työelämää jäljellä. ”Tämän vuoden lopussa jätän yksikön tulevalle seuraajalleni hyvillä mielin”, hän kertoo.
Riitta toivoo, että seuraaja ottaisi työyhteisön omakseen ja toimisi samalla motolla kuin hän itsekin: ”töitä tehdään yhdessä, tiiminä”. Vanhalinnassa on paljon pitkiä työsuhteita ja ihmiset otetaan hyvin vastaan. Kodin arki on monikulttuurinen ja aidosti toisista välittävä. Hyvästä työilmapiiristä kertoo sekin, että kodissa vietettyihin yhteisiin hetkiin osallistuvat lähes kaikki. Takana on työkaverin 50- ja 60- vuotisillallisia ja esimerkiksi Tyky—päivänä tehty Tallinnan risteily.
Vanhalinnan Riitta jättää haikein, mutta onnellisin mielin. Vuodenvaihteen jälkeen on vuorossa hänen oma aikansa – ja aikataulunsa.
”Olen yrittänyt tehdä luopumis- ja surutyötä. Elämä jatkuu ja se jatkuu toisenlaisena, on luopumisen hetki.”
