Kuolema on asia, jonka ikäihmisten tehostetun palveluasuminen kodeissa työskentelevät hoitajat kohtaavat väistämättä. Vastavalmistuneille hoitajille saattohoidossa mukana olo voi tuntua alkuun pelottavalta – ollaanhan äärimmäisen herkän ja tunteita herättävän asian äärellä.
Esperi on kouluttanut lääketieteen lisensiaatin ja Terhokodin entisen ylilääkärin Juha Hännisen johdolla jokaiseen ikäihmisten hoivakotiinsa 230 saattohoitovastaavaa. Saattohoitovastaavien tehtävänä on varmistaa, että Esperin kotien saattohoito on yhtenäistä ja jonka avulla jokainen saattohoidettava saa arvokkaan lopun.
Saattohoitoa opiskellaan kouluissa, mutta hyvin pintapuolisesti. Siellä ei esimerkiksi opeteta omaisten kohtaamista ja tukemista, jotka usein ovat saattohoidoista se vaikein osa, sanoo lähihoitaja ja oululaisen Hoivakoti Albertin saattohoitovastaava Tarja Nikkinen-Sanderson.
Molemminpuolinen luottamus on tärkeää saattohoidossa
”On tärkeä luoda turvallinen suhde asukkaaseen ja tämän omaiseen jo heti asukkaan muuttaessa taloon. Omalla persoonallamme ja kokemuksella sekä työn laadulla voimme vaikuttaa siihen, miten omaiset suhtautuvat saattohoitoon.”
Saattohoito vaatii empatiaa niin itse saattohoidettavaa kuin tämän omaisiakin kohtaan.
”Ole oma itsesi. Ole se hoitaja, joka olet. Ei tarvitse olla täydellinen”, Tarja vinkkaa.
”On tärkeää osata kuunnella ja olla hiljaa. On tärkeää tietää milloin puhua tai lähteä huoneesta pois”, Tarja sanoo. Saattohoitoa tekevän hoitajan on luettava tilannetta ja toimittavaa parhaan osaamisensa mukaan.
”Ei ole mitään oikeaa ja väärää.” Joskus omaiset toivovat, että saattohoitaja on jatkuvasti läsnä, osa toivoo taas omaa rauhaa läheisensä viimeisen matkan metreillä.
Tiukan paikan tullen saattohoitaja voi myös pyytää kollegansa apua.
”Yksin ei ole pakko selvitä, on osattava pyytää myös apua. Kokeneemman hoitajan pyytäminen voi helpottaa omaa ja omaisenkin tilannetta”.
Tarja kertoo esimerkin, jossa asukkaan omainen oli mukana vainajan laitossa ja odottamassa poisnukkuneen kuljetuksen tuloa.
”Kohtasimme elämänkaaren pään yhdessä. Muistelimme edesmennyttä, ja juttelimme tunnin verran. Vainajan tytär jakoi paljon asioita ja pystyi olemaan hetkessä oma itsensä.”
Saattohoidettavan oloa helpotettava
Yksi tärkeimmistä asioista minkä Tarja haluaa nostaa saattohoidosta puhuttaessa esiin, on saattohoidettavan kunnioitus loppuun asti.
”Hän on arvokas, vaikka onkin saattohoidossa. Hänen loppuelämä on arvokas.”
Lopun lähestyessä tärkeintä on, että saattohoidettavan oloa helpotetaan mahdollisimman paljon. Kivunlievitys on yksi tärkeä asia, mutta kipua voi lievittää myös muilla tavoin kuin lääkkeellisesti: läsnäololla, kosketuksella, hengityksen helpottamisella, asentohoidolla tai vaikkapa raikkaan ilman tuomisella huoneeseen.
”Vielä lopun hetkellä hän on elävä, inhimillinen ihminen ja on tärkeää antaa hänelle kaikki mahdollinen helpotus. Saattohoidettava tulee aina kohdata kunnioittaen.”
*
Lue Esperin saattoitokouluttajan Juha Hännisen ajatuksia saattohoidosta: Saako vanha ihminen kuolla?
